torstai 24. syyskuuta 2015

85% sääntö

Peeärrät (PR=personal record) on kivoja saavuttaa. Kun saavuttaa yhden, niitä haluaa lisää. CrossFit:n yksi peruspilareista on mitattavuus. Kaiken pitää jotenkin olla mitattavissa jotta pystyt tavoittelemaan parempaa tulosta seuraavalla kerralla. Tässä kuitenkin piilee vaara.

Kaikella on kattonsa. Alkuun PR:iä tulee useammin. Pikkuhiljaa kehitys kuitenkin tasaantuu tai saattaa jopa pysähtyä. Pahimmassa tapauksessa se kääntyy laskuun, kuten allekirjoittaneella. Se fiilis kun tahkoat kuukausia putkeen ilman että mitään tapahtuu on turhauttavaa. Sitä fiilistä kun tulokset lähtee laskuun on vaikea edes kuvailla. Tällöin maalasijärjellä ajateltuna luulee että "mitä enemmän- sen enempi". Toisin sanoin ruoskii itseänsä kovempaa ja lähtee koettelemaan "rajojaan" ja treenaa entistä kovemmalla intensiteetillä. "Rajojen" koettelemisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta silloin liikutaan alueella jolloin helposti käy vahinkoja ja tulee loukkaantumisia. Rajoja ei missään nimessä kannata kokeilla joka kerta.

Oli laji mikä tahansa, niin kuin liikumme suorituskykymme äärirajoilla riski loukkaantumiseen kasvaa. Näin myös painojen nostelussa.

Kaasu pohjassa voi ajaa vain tietyn hetken. Toisilla kone saattaa kestää sitä pidempään, toisilla ei yhtä kauan. Varmaa kuitenkin on se että kone hajoaa jossain vaiheessa mikäli ajetaan aina kaasu pohjassa. Mikäli haluat saavuttaa tuloksia pidemmälläkin tähtäimellä, toinen tapa saattaa olla parempi. Se joka pystyy treenaamaan progressiivisesti vuosien saatossa on se joka loppupeleissä saavuttaa eniten myös tuloksellisesti.



Hyvänä ohjenuorana pidän 85% sääntöä. Kun teet sarjoja pidä ne "teknisen maksimin" rajoissa. "Tekninen maksimi" tarkoittaa että teet toistoja kunnes tekniikka pettää. Yleensä ehkä pystytisit tekemään muutaman toiston lisää, mutta huonommalla tekniikalla. Täten voit hyvin jättää muutaman toiston takataskuun, eli teet n 85-90% intensiteetillä. Sama pätee painoihin, suurimmalle osalle 85-90% maksimipainoista riittää mainiosti parantamaan voimatasoja. Tällä tavalla pysyt myös turvallisella puolella treenin suhteen, mutta saavutat myös tuloksia. 85% sääntö pätee metconeihin. Mikäli tehot pysyy 85-90% välimaastossa, pystyt tekemään toistot hyvällä tekniikalla samalla kun saat riittävän ärsytyksen parantaaksesi kuntoa. Luultavasti myös teet toistot taloudellisemmin mikä pitkällä tähtäimellä tuo enemmän tuloksia.

Hyvänä esimerrkinä on find your 3 RM vs 3x3 AHAP. AHAP:han ei tarkoita että löydä uusi kolmen toiston maksimisi. AHAP tarkoittaa As Heavy As Posiible mutta hyvällä tekniikalla. Myös tähän pätee hyvin 85% sääntö. Mikäli kyseinen sarja tuntuu helpolta eikä tekniikka hajoa 85% kohdalla, voit varovasti nostaa intensiteettiä. 85% riittää kuitenkin vallan mainiosti voiman kehittymiseen, joten tyydy siihen mikäli se ei tunnu liian helpolta.

On toki hetkiä jolloin pitää vetää kieli poskella- balls to the wall tyyliin 110 lasissa. Se kasvattaa luonnetta ja testaa todellisia rajoja. Tällöin riskit tosin kasvaa, enkä suosittele tekemään näin kovin usein. Kerran viikossa tai kahdessa riittää vallan mainiosti. Mikäli pysyt lopun osan ajasta 85% nurkilla saavutat taatusti enemmän pitkässä juoksussa.




torstai 10. syyskuuta 2015

343 veljeä- 9/11 tragedia

11.9.2001 New York Fire Departmentin palomiehet olivat normaalisti vaihtamassa vuoroa klo 09:00 aamulla. Klo 09:04 he saivat hälytyksen World Trade Centeriin osuneesta lentokoneesta. Sekä vuorosta poistuvat, että vuoroon tulleet palomiehet ja ensihoitajat vastasivat hälytykseen -343 heistä, ei koskaan palannut asemalle takaisin "keikan" jälkeen.



Palomiesten välillä on yhteys, jota on vaikea selittää. Yhteisöä, sana "veljeskunta" kuvastaa parhaiten. Paloasemalla jaetaan ilot ja surut. Siellä nauretaan, itketään, jekutetaan ja viilataan. Me syödään yhdessä, treenataan yhdessä ja luonnollisesti hoidetaan työtehtävät yhdessä. Teemme kaiken yksikköinä. Veljeys ulottuu myös työpaikan ulkopuolelle. Pidämme yhtä kaikessa. Yhdessä koetut vastoinkäymiset hitsaavat meitä yhteen.

Veljeys ylittää myöskin maantieteelliset rajat. Itse olen mm syönyt illallista ja viettänyt iltaa paloasemilla, esim Teheranissa, New Yorkissa ja San Diegossa. Tiedän olevani tervetullut missäpäin maailmaa tahansa. Ruokaa on aina ja keskusteluaiheet ei muutu.

Minä, Toffe, Robin ja Eppu ollaan onnekkaita saadessamme kuulua kyseiseen veljeskuntaan. Olen 100 % varma, että minua ei jätetä tiukan paikan tullen pulaan. Myös työtoverini tietävät, että minä en jätä heitä. Oli tilanne mikä tahansa, olemme lojaaleja toisillemme ja siitä ylpeitä.

Syyskuun 11. 2001 veljeskuntalaiset lähtivät päättäväisinä, yhtenä rintamana pelastustehtävään, joka heille oli annettu. Heistä suurin osa menehtyi. 343 palomiestä ja ensihoitajaa antoivat elämänsä auttaakseen hädässä olevia. Se, hyvät ihmiset, on sankaruutta.

Tänään kunnioitamme kaikkia heitä, jotka vastasivat hälytykseen sinä aamuna.