Teelusikallinen sementtiä aamukahviin- Kadonneen kovuuden metsästys

Moni teistä on varmasti kuullut minun antavan yleislääkkeeksi (vaivaan kuin vaivaan) lisämään teelusikallisen sementtiä aamukahviin. Sanonnan opin ollessani  Australiassa vapaaotteluopettajana ja se menee suunnilleen näin: "You need to chuck a t-spoon of concrete in your morning coffee and harden the fuck up!". Se kuullostaa huomattavasti paremmalta aussi- murteella :). Jos sanontaa tarkastelee hieman syvemmältä niin siinä on sanomaa vaikka en nyt ihan suoranaisesti kellekään suosittele kokeilemaan kirjaimellisesti tätä cocktailia.

Kuva: www.pinterest.com

En halua loukata ketään väittämälläni, mutta pehmeys on mielestäni säälittävää. Miksi? Koska se on valinta. Pehmeys ei ole mitään fyysistä. Pehmeys, samoin kuin kovuus, on asenne millä suhtautuu vastoinkäymisiin. Sekä fyysinen että psyykkinen pehmeys on huono asia. Ihmisluonto on kuin teräs. Mitä enemmän sitä taotaan, sen kovemmaksi se muuttuu. Ihmisluonto toimii myös toisinpäin. Mitä enemmän sitä paapotaan, sen pehmeämmäksi se muuttuu. Sen takia kovasti kannatan itsensä haastamista. Mitä enemmän itseäsi haastat, sen enemmän vastoinkäymisiä koet. Mitä enemmän vastoinkäymisiä nujerrat, sen kovemmaksi luonteesi kasvaa.

Teelusikallinen sementtiä on artikkelisarja joka käsittelee mielenlujuutta tai suomalaisittain sisua. Jotkut syntyy koviksi, toiset kasvaa koviksi. Jotkut meistä pysyvät koko ikänsä pehmeinä. Oli miten oli, se on valinta. Kovuus on asenne jota voi onneksi kehittää. Nykyarkipäivässä harvoin on haasteita mitkä vaatii kovuutta. Kaikki on tehty mukavaksi. Crossfit:ssa mielenkovuutta voi onneksi harjoitella lähes päivittäin. On helppo luovuttaa kun pieni ääni pääsi sisällä alkaa kehottamaan siihen. Vaikeaa on olla kuuntelematta sitä ja vielä vaikeampaa on muuttaa se ääni kannustavaksi. Sietokyvyn äärirajoilla liikkuminen vaatii mielenlujuutta. Mielenlujuus tulee siitä ettei luovuta kun olosuhteet tuntuvat raskailta mutta silti painat eteenpäin. Lähes joka kerta kovissa wodeissa tulee vastaan se piste missä kysyt itseltäsi: "Pitäiskö levätä?". Mitä useimmin käyt siinä pisteessä ja hiljennät sen äänen, sitä kovemmaksi mielesi muovautuu. Tämän huomaat myös arkielämässä. Pienet asiat ei enää hetkauta. Lähikauppaan meneminen sateessa ei enää tunnu niin pahalta, vaikka pizzan tilaaminen kotiovelle olisi helpompi vaihtoehto. Arjen pienet vastoinkäymiset ei tunnukkaan juuri missään, koska koet vastoinkäymisiä boksilla joka päivä. Saatat jopa huomata olevasi onnellisempi ja stressaavasi vähemmän.

Historia on pullollaan uskomattomia tarinoita mielenlujuuden aikaan saamista suorituksista. Me kaikki voimme omata saman kovan mielen. Ensimmäinen askel siihen suuntaan on itsensä paapomisen lopettaminen. Älä myöskään tee sitä karhunpalvelusta läheisillesi. Ihmisen ei kuulu elää pumpulissa vaikka jotkut meistä on siinä kasvatettukin.

Pysykää kovina!