torstai 23. helmikuuta 2017

Henrik Haapalainen on Alfa!


Hyvät kanssakulkijat! Jos et vielä miestä tunne, niin on korkea aika tutustua Suomen kovakuntoisimpaan mieheen Basementee Henrik Haapalaiseen! Käy tsekkaa! 







perjantai 17. helmikuuta 2017

Lasten liikunta

Perinteisesti lasten liikuntataidot ovat kehittyneet temmeltämällä. On kiipeilty puissa, hypitty, pompittu, juostu ja leikitty eritavoin. Välillä on kaaduttu jonka seurauksena on menty kotiin itkien. Kotona on laitatettu laastari ruhjeen päälle ja leikki on jatkunu. Nykyään... Noh, sanotaan, että nykyään tehdään eri tavalla.

Ajat on muuttuneet. Tyhmempi valittaisi ja yrittäisi kaikin tavoin tasitella muutosta vastaan. Me sen sijaan emme tee niin. Me sopeudumme ja yritämme luoda jotain, joka sopii nykyaikaan ja kehittää lasten liikunnallisia taitoja yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin aiemmin.

Lapset ja aikuiset ovat monesti hyvinkin samanlaisia. Oppimiskaari ei poikkea lapsesta aikuiseen. Ensin on opeteltava kävelemään, jonka jälkeen voi opetellaan juoksemaan. Kun osaa hypätä ilmaan, pienellä opastuksella ja harjoittelulla se onnistuu entistä korkeammalle. Tärkeintä on, että tekeminen on hauskaa ja mielenkiintoista.


Keskisuomalaisessa julkaistiin viime viikolla artikkeli, joka käsitteli Jyväskylässä järjestetyn kansainvälisen lasten ja nuorten liikuntakonferenssin CIAPS:en asijantuntijoiden mietteitä. Huippu-urheilun kannalta psyykkiset tekijät vaikuttavat enemmän kuin fyysiset. Tosin fyysisten ominaisuudet ovat oltava sillä tasolla että niiden päälle voi rakentaa urheilulajin vaatimaa fysiikkaa. Tutkimusten mukaan kasvuympäristö ja geneettiset tekijät vaikuttavat yhtä paljon urheilijana kehittymisessä.

On hyväksyttävä, ettemme ole menossa enää aikakauteen jolloin lapset hiihtivät kouluun ja tekivät kesät töitä pellolla. Lapsen on kuitenkin saatava purkaa energiaansa jotenkin ja mielestämme jokaisella lapsella on oikeus oppia liikkumaan edes jollain tasolla. Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, mutta kaikkien lasten pitäisi oppia hyppimään, juoksemaan, kiipeilemään ja kantamaan. Näillä taidoilla pärjää elämässä pitkälle.

Lapsen liikuntakasvatusta on toteutettu perinteisesti urheilulajien avulla. Vaikkakin moni urheilulaji tukee tavoitetta hyvin, uskomme että rakentamalla vahva pohja liikunnallisiin perustaitoihin keskittyen on taidot paremmin sovellettaessa myöhemmin myös muissa urheilulajeissa ja elämässä.
On lapsen urheiluvalinta tulevaisuudessa mikä tahansa, niin hyvästä fyysisestä valmiuspohjasta on hyötyä. Vaikkakaan lapsesta ei koskaan tulisi huippu-urheilijaa tai edes urheilijaa, hän kuitenkin hyötyy hyvästä fysiikasta. Elämä on silloin helpompaa. Lisäksi lapsi tarvitsee liikuntaa psyykkisen hyvinvoinnin takia. Moni vanhempi on varmasti kokenut sen tilanteen kun lapsi on ollut sisällä koko päivän ja iltaa myöten alkaa hyppimään pitkin seiniä. Lapsella on valtava määrä energiaa varastoissaan. Sen energian pitää purkautua jotenkin. Joko ohjatusti, tai sitten keksimällä tekemistä joka yleensä ärsyttää vanhempia.






Tarkoitus ei ole mullistaa lasten urheiluvalmennusta. Tarkoitus on yksinekertaisesti kantaa oma kortemme kekoon lasten hyvinvoinnin eteen. Haluamme tarjota paikan ja ohjauksen jotta lapsilla on ympäristö missä harjoitella taitojaan turvallisesti. Mikäli pystymme leikin ja hauskan aktiviteetin avulla parantaa edes muutamia yllämainituista fyysisistä ominaisuuksista, olemme onnistuneet tehtävässämme. Vaikka me emme siinä onnistuisikaan niin silti kaikki tämä on sen arvoista mikäli näemme hymyn ja innostuksen lasten kasvoilla treenin aikana. Itse asiassa, kaikki muu on toissijaista.

Klikkaa tästä kuunnellaksesi koutsien mielipiteet ensimmäisen Basement Kids treenejen jälkeen.



perjantai 27. tammikuuta 2017

Keskitytään keskivartaloon!

Käynnissä oleva sykli keskittyy paljolti keskivartalon vahvistamiseen. Suurin osa ihmisistä rinnastaa keskivartalon lihakset six päkkiin ja lukemattomiin vatsarutistuksiin. Vaikkakin sixpäkillä on tärkeä rooli kehon liikuttamisessa on keskivartalon lihaksilla kuitenkin paljon muutakin tehtäviä kun kerätä katseita rannalla. Kaikki ovat varmaan kuulleet "syvistä" vatsalihaksista ja keskivartalopidosta, mutta otetaanpa pieni kertaus.



Keskivartalon lihaksisto voidaan jakaa kolmeen kategoriaan. Ekstensoivat lihakset ovat selän puolella ja niiden tehtävä on suoristaa selkärankaa. Tunnetuin keskivartalon lihasryhmä eli "six päkki" löytyy etupuolelta. Päkin tehtävä on aikaansaada fleksiota eli rangan taivutusta eteenpäin. Lisäksi suorat vatsalihakset auttavat pitämään meitä pystyssä yhdessä extensoivien lihasten kanssa. Suorien vatsalihasten alta löytyy vielä poikittaiset vatsalihakset jotka saavat aikaan paineen vatsassa esim vessassa asioidessa. Yhdessä nämä lihakset muodostavat tiukan korsetinomaisen tuen keskivartaloon.



Vatsalihasten tärkein tehtävä on ylläpitää ryhtia ja tukea selkärankaa pystyssä. Keskivartalon tuen avulla on mahdollista pitää selkäranka neutraalissa asennossa missä rangan nikamat pysyvät järjestäytyneessä suorassa linjassa jopa ulkoisen taakan kuormittaessa selkää. Selkäranka ja varsinkin rangan alaosa eli lanneranka on erittäin altis vammoille. Rangan pysyessä järjestyneenä eli suorana, tämä riski minimoidaan. Kun saamme "korsetin" tiukaksi, eli aktivoimme keskivartalon lihakset toimimaan yhteistyössä, selkä pysyy suorassa.

Kuvassa keskivartalotuki pettää, mutta kuka nyt siihen kiinnittää huomion..
Keskivartalosta puhuttaessa usein unohdetaan pakarat ja niiden merkitys. Pakarat ovat merkittävässä roolissa keskivartalon stabiloinnissa. Atleettisesti lahjakkailla ihmisillä on usein poikkeuksellisen hyvin kehittyneet pakarat jotka yhdessä vatsa- ja selkälihasten kanssa muodostavat "korsetin" ja vakaan alustan voimantuotolle. Keskivartalon lihasten tarkoitushan on stabiloida lantion seutu. Lantio on yleensä se heikko lenkki selkärangassa. Mikäli lantio liikkuu ulkoisen kuorman painaessa selkää, selkäranka on altis vaurioille. Lukitsemalla lantion seutu keskivartalon lihaksilla, vältymme turhilta loukkaantumisilta.

Selkärangan hallittu taivutus ei ole vaarallista. Sen sijaan äkilliset liikkeet jotka tuottavat painetta rangan nikamien välissä oleville välilevyille voivat johtaa välilevy vammoihin, jotka voivat olla erittäin ikäviä. Hyvällä keskivartalotuella vammojen todennäköisyys pienenee.

On erittäin tärkeä ymmärtää vatsalihasten toiminta kun haluamme hyödyntää raajojen voimia. Ylävartalon ja alavartalon välissähän on keskivartalo. Mikäli keskivartalo on heikko, voima vuotaa. Käytännössä tämä tarkoittaa että kun kyykkäät tanko selässä on samantekevää kuinka vahvat jalat sinulla on mikäli keskivartalo on heikko, koska voima ei johdu jaloista tankoon. Samoin jos työnnät tankoa käsilläsi ylös, mikäli keskivartalo on pehmeä niin voima vuotaa taas etkä saa hyödynnettyä käsien voimaa. Keskivartalo on kuin talon sokkeli, sen on oltava vahva jotta talo ei painu kasaan.

Keskivartalo on tärkeä osa kokonaisuutta jonka avulla voima johtuu. Keskivartalon lihakset osallistuvat lähes kaikkiin kehon liikkeisiin jollain tavalla jopa ihan päivittäisessä elämässä. Yleisin syy selkäongelmiin on nimenomaan heikot lihakset keskivartalon alueella.

Luojan kiitos koutsit ovat taas kerran miettineet tätä asiaa ja päättäneet tehdä jotain asialle. Siitä syystä nyt keskitytään keskivartaloon.

Namaste!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Hyvä kipu vai paha kipu?

Kipu on välttämätöntä kovaa treenatessa. Tavoitteellinen harjoitteleminen CrossFit:ssa on mahdotonta ilman kipua ja tuskaa. Niin se vaan menee. Kaikella on hintansa. Jokainen varmaan tiedostaa sen tosiasian että hinta siitä että saavutat tavoitteesi tulee sisältämään epämukavuutta ja kipua. Mitä paremmin tutustut kipuun, sen paremmin myös osaat erotella minkätyyppinen kipu on "hyvää" ja mikä "huonoa". Tutustumisvaiheessa saattaa kuitenkin tehdä virheitä jotka kaduttavat myöhemmin joten tässä pari neuvoa kivusta.

Kova intensiteettinen harjoittelu aiheuttaa mikrovaurioita lihaskudoksessa. Tämä saa aikaiseksi tulehdusreaktion lihaksessa jonka aikana lihas alkaa korjaamaan syntynyttä vauriota. Tuloksena tästä on vahvempi ja monesti isompi lihas. Tässä hyvin pelkistetty kuvaus siitä miten kunto paranee lihassolu tasolla. Mikäli olet joskus kokenut treenin jälkeisinä päivinä lihaskipua (doms), kyse on tuosta yllä kuvatusta reaktiosta. Lihas siis vaurioituu joka kerta kun treenaamme kovaa ja tästä seuraa kipua. Tyypillisesti DOMS (delayed onset muscle soreness) kipu tuntuu lihaksissa 1-3 päivää harjoituksen jälkeen. Kipu tuntuu yleensä jäykkyytenä tai arkuutena ja lievenee muutamassa päivässä. DOMS ei ole vaarrallista ja kuuluu asiaan. Toisinsanoin DOMS on hyvää kipua.

Kova intensiteettisen harjoituksen aikana voi lihaksissa myös tuntua verrattain kovaa kipua. Varsinkin kun volyymi (eli toistomäärät) kasvaa. Silloin kipu tuntuu paineelta tai poltolta, ikään kuin lihas olisi räjähtämäisillään. Kipu on kehon oma merkki siitä että se haluaa levätä. Se ei kuitenkaan missään nimessä vielä tarkoita että pitää levätä. Keho kyllä kestää rääkkiä ja monesti mieli luovuttaa huomattavasti ennen kun se fyysinen sietoraja tulee eteen. Harjoituksen aikana lihaksessa tuntuva paineen tunne, poltto tai tylppä kipu ei ole vaarallista ja kuuluu kova intensiteettiseen harjoitteluun. Toisinsanoin tämäkin on hyvää kipua.

Nivelkipu on yleisesti ottaen "pahaa" kipua. Kuva: alphinelife.com


Kipua saattaa myös esiintyä nivelissä tai luustossa. Terävä tai viiltävä kipu on asia erikseen. Mikäli kipua tuntuu nivelissä kun teet tiettyä liikettä, se voi johtua monesta seikasta. Oli syy mikä tahansa, niin emme suosittele jatkamaan ko liikettä mikäli kipu on nivelessä. Eteenkin jos se on viiltävää tai terävää kipua. Tylpän tai jäykän kivun kohdalla tilanne voi olla tapauskohtainen, mutta näin yleisesti emme suosittele tekemään mitään mikäli kipua esiintyy nivelessä. Monesti nivel voi tuntua jäykältä johtuen kireistä lihaksista. Tällöin kipu on pääsääntösesti tylppää ja tuntuu enemmänkin jäykkyytenä nivelen ympärillä kun kipuna nivelessä. Harjoitusken aikana tuntuva terävä kipu on vaarallista. Terävä kipu on ehdottomasti huonoa kipua.

Selkäkipu voi olla sekä vaarallinen että vaaraton. Suurin osa selkäkivuista maassamme johtuu heikoista lihaksista tai liikkuvuus ongelmista. Tällöin selkäkipu yltyy pikkuhiljaa ajan myötä. Mikäli kipu on akuuttia, eli yltyy äkillisesti esim treenin aikana, on syytä lopettaa tekeminen välittömästi ja hakeutua lääkäriin tai vastaavan asiantuntijan luokse. Huom lääkäri ei välttämättä ole asiantuntija, vaikka rinnassa lukee lääkäri. Osteopaatti Juho Partanen on.

Kipu joka on pitkittynyt ja haittaa normaalia elämää saattaa olla merkki jostain vakavammasta ongelmasta. Todennäköisesti tarvitset asiantuntijan apua päästääksesi kivusta eroon. Riippuen kivusta, hakeudu hierojalle, osteopaatille tai vastaavalle asiantuntijalle kuten fysioterapeutille Mikäli kipu on vakavaa eli se vaikeuttaa liikkumista päivittäisissä askareissa tai se säteilee jonnekin niin hakeudu ortopedille tai fysiatrille viipymättä.

Kivun tunteminen on yksilöllistä. Jotkut kokee kivun dramaattisemmin kun toiset. Tähän vaikuttaa monet seikat kuten kulttuuri, kasvatus, sukupuoli ja aiemmat elämän kokemukset. Yleisesti ottaen pidempään mukavuusalueensa ulkopuolella treenanneilla on korkeampi kipukynnys. Kipuun siis myös tottuu ja sen hyväksyy. Kivunsieto on myös tärkeä ominaisuus CrossFit:ssä. Se auttaa sinua puskemaan läpi parempiin suorituksiin. Kipua on monenlaista, joten on hyvä tietää hyvän ja pahan kivun ero. Erojen oppiminen vaatii aikaa ja todennäköisesti tuut tekemään virheitä matkan varrella. Toivottavasti näistä vinkeistä saat kuitenkin apua hyvän ja pahan kivun erotteluun. Tunnista erot. Tiedä koska himmata ja koska vaan purra hammasta ja kestää se.


maanantai 2. tammikuuta 2017

Metabolisen harjoittelun 4 intensiteettiä

Tästä aiheesta olisin halunut kirjoittaa jo aikoja sitten. Eri intensiteettien rajat ovat häilyviä, mutta myös tärkeitä ymmärtää, jotta haluttu vaikutus saadaan aikaan. On tärkeää pystyä varioimaan intensiteettien välillä, jotta oppii tuntemaan fysiikkansa.

Alla CrossFit Basementin virallinen väriluokitus intensiteetti tasoille.



1. Vihreä – Palauttava harjoittelu

Aktiivinen lepo on sitä, kun lähdet kävelylenkille. Siinä samassa voi jutella, nauraa tai vaikka pysähtyä katselemaan maisemia. Selfieitä voi myös ottaa mikäli haluaa. Palauttavan harjoituksen aikana voit halutessa vaikka nauraa ääneen kaverin vitseille.




2. Keltainen – Aerobinen harjoittelu

Aerobinen harjoittelua on tasasykkeistä fyysistä aktiviteettia missä syke pysyy tasaisesti noin 70 % nurkilla maksimisykkeestä. Aerobinen kynnys on sykealue, missä vereen alkaa muodostua maitohappoja, mutta elimistö pystyy vielä polttamaan sen pois. Kynnys on jokaiselle yksilöllinen ja sen voi laskea joko kaavan avulla tai maitohappotesterillä. Blablablah, joka tapauksessa se on se kynnys jonka alla pystyt vielä hikoillessa puhumaan lyhyitä lauseita. Voit vielä hymyillä, mutta et nauraa. Selfieitä voit ottaa lieveästi tärisevin käsin.
Älä kuitenkaan sekoita aerobista harjoittelua aktiiviseen palautteluun. Pidä intensiteetti tarpeeksi korkealla, mutta riittävän matalana, jotta haluttu vaikutus saadaan aikaseksi. Parhaiten seuraat tätä sykemittarin avulla niin ei tarvii jossitella.
Ei vaadi lattialle heittäytymistä "CrossFit recovery positioniin".



3. Punainen – Anaerobinen harjoittelu

Tällä alueella aletaan jo liikkua suorituskyvyn rajamailla. Intensiteetti pyörii noin 80-90 % rajamailla maksimista. Pusket kovaa, tiedostaen että vielä löytyisi yksi vaihde, mutta se polttaisi sinut loppuun nopeasti. Suusta tulee syljen ohessa enää sanoja. Sanat eivät välttämättä ole kauniita tai järkeenkäypiä, vaan lyhyitä ja todennäköisesti kirosanoja. Tilanne saattaa vaatia jälkikäteen anteeksipyynnön valmentajalta tai kanssatreenaajilta suusta purkautuvien hallitsemattomien kommenttien takia, etkä tiedä mitä oikeastaan edes tapahtui (tiedätte kyllä keitä te ladyt olette). Maisemat tai ulkonäkö ei kiinnosta. Selfieitä et pysty ottamaan koska kädet tärisevät liikaa. Käsiin sattuu, jalkoihin sattuu, joka paikkaan sattuu.
Ei vaadi lattialle heittäytymistä muuta kun huomion herättämiseen.




4. Musta – All out

Tämä on intensiteetissä kovin. Tähän kaikki eivät edes pysty. Harva uskaltaa edes mennä tälle alueelle, koska pelkää kuolevansa. 90-95 % intensiteetti on niin kova, että suusta ei tule sanoja enää edes yrittämällä. Ei edes kirosanoja. Ei hymyä. Vain vaahtoa ja sylkeä. Kenties oksennusta. Selfieitä ei pysty ottamaan koska aivot ei enää toimi.
Vaatii lattialle heittäytymisen, koska jalat eivät toimi. Lattialle kannattaa myös heittäytyä sen takia että on laskenut alleen ja märän läikän voi selittää hiellä.
Mustan treenin jälkeen ei voi treenata seuraavana päivänä, koska ei vaan pysty. Tiedät kyllä kun oot päässy tälle alueelle.


Pidä nämä mielessä kun harjoittelet. Vedä kovaa kun on sen aika ja hitaammalla temmolla kun on sen aika. Varioimalla intensiteettiä saa parhaan tuloksen. Kysy koutsilta neuvoa jos olet epävarma. Stay constantly varied!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Anteeksi tohtori, mutta miksi en kehity? Vai enkö vaan huomaa sitä?


Maija kirjoitti viimeksi blogitekstin Anteeksi tohtori, mutta miksi minä en kehity? Teksti herätti paljon mietteitä sekä itsessäni että muissa yhteisössämme CrossFit Basementillä. Maijan pohjustuksella onkin hyvä jatkaa samasta aiheesta.

Monesti ajattelemme kehittymistä kuten olisimme kuolemassa 3 kk päästä. Kirjaimellisesti. Aivan kun aika loppuisi kesken, joten on kiire kehittyä. Itsellänikin. Meillä on kiire päästä tavoitteeseemme jotta voisi taas luoda seuraavan tavoitteen ja kiirehtiä siihen. Tuloshakuisessa treenaamisessa ongelmaksi voi muodostua juurikin se että me mitataan oma arvomme tulosten perusteella.

Totuushan on se, että ensimmäisten vuosien aikana tulokset kehittyvät huimia harppauksia. Osaksi sen takia että kroppaa ottaa hyvin vastaan kovaintensiteettisen harjoittelun. Itse uskon että suurimmat tulokset tulee siitä että rikomme rajoja pään sisällä. Yksinkertaisesti saavutamme oman sen hetkisen fyysisen potentiaalin mihin meidän kehomme sillä hetkellä pystyy.



Miksi sitten kehityksen tie katkeaa? Koska saavutamme potentiaalimme ja sen hetkiset todelliset rajat. Tämän jälkeen on aika astua oikeaan harjoitteluun. Harjoittelu ei ole, eikä kuulukaan olla yhtä nousukiitoa. Näin jälkeenpäin katsottuna omaa urheilu-uraani, voitoista ja onnistumisista en ole läheskään oppinut yhtä paljon kun häviöistä ja epäonnistumisista.

Minut on lyöty lattiaan nöyryttävästi tuhatpäisen yleisön edessä. Olen myös saanut nostaa käteni ilmaan voiton kunniaksi samanlaisen yleisön edessä. Voitte varmaan arvata kumpi muisto on minulle mieluisampi? Sen kuitenkin voin käsi sydämellä sanoa että häviöt ovat tehneet minusta vahvan ihmisen. Vastoinkäymiset on opettaneet minua huomatavasti enemmän kun onnistumiset. Pointti tässä on se, että urheilu ja harjoittelu ei aina ole mieluisaa. Ja se epämieluisa osuus siitä kasvattaa meitä.


Ylläolevat kuvat eivät liity millään tavalla CrossFit-harjoitteluun. Ne ovat kuvia vapaaotteluajoiltani ja muistuttavat minua siitä miten aina ei mennyt nappiin. Ylläolevasta kuvasta ei välttämättä näe, että olen juuri itkenyt. En sen takia että sattui, vaan sen takia että viikon päästä tuosta hetkestä oli SM-kisat johon jouduin osallistumaan tikit naamassa. Tiesin että tuore haava saattaa aueta ja täten olla esteenä suomenmestaruushaaveilleni.
Allaoleva kuva: Voitto tuli mutta kauneus kärsi.

CrossFit-harjoittelussa kaiken pitää olla mitattavissa ja toistettavissa. Se luo meille tavoitteita. Tiedämme minkä tuloksen saimme edellisellä kerralla ja nyt on tarkoitus saada parempi. Tavoitteisiin on myös helppo päästä, tiettyyn pisteeseen asti. Harjoittelun alkutaipaleella pääsemme lähes joka kerta parempaan tulokseen. "Vau, taas paransin cleanin pr:ää!!! Tää CrossFit todellakin toimii!!". Samalla tämä luo hieman vääristyneen illuusion todellisesta harjoittelusta. Mietipä nyt itsekin, 2 vuotta onnistut joka kerta, jonka jälkeen alat epäonnistua. "Syönkö huonosti? Nukunko huonosti? Onko salin ohjelmoinnissa vikaa? Onko koutseissa vikaa? Miksei meillä oo enemmän sitä tai tätä? Pitäiskö mun treenata heikkouksia open gymillä enemmän?". Nämä on kaikki kysymyksia, jota varmaan jokainen käy päässään läpi ajoittain. Tietenkin vastauksissa yllämainittuihin kysmyksiin saattaa löytyä avain ikuisiin onnistumisiin. Tai sitten on vaan aika hyväksyä, että olet astunut seuraavalle tasolle, missä tulosharppaukset ovat huomattavasti pienempiä ja niiden saavuttaminen vie enemmän aikaa. Kyseisessä vaiheessa sinua tullaan testaamaan kuinka paljon oikeasti haluat kehitystä ja kuinka paljon kestät vastoinkäymisiä. Tämä on se taso mitä kutsutaan urheiluksi.

Faktaa. Alussa tulokset nousevat huimaa vauhtia. 1-2 v sisällä harppaukset tasaantuvat.


Usain Bolt ei ole onnistunut parantamaan 100 m tulostaan vuosiin. Silti se vaan juoksee ja näyttää nauttivankin siitä. Se on päättäväisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen.

Ratkaisu? Veikkaan että moni vertailee tuloksiaan aina edelliseen tulokseen. Mikäli testaamme 3 krt vuodessa, niin 4 kuukautta on loppupeleissä melko lyhyt aika. Kehitystä voi tulla huimastikin siinä ajassa, mutta välillä kehitykseen tarvitaan huomattavasti pidempi aika. On myös muistettava, että lajissamme vaaditaan useita taitoja jotka vaativat keskittymistä moneen osa-alueeseen. Mikäli keskityt kaikkien osa- alueiden kehittämiseen samanaikasiesti, se on eräänlaista multi taskingia. Kaikkea tehdään vähän, mutta mitään ei oikeen kunnolla. Luonnollisesti kehittyminen ei ole tällöin yhtä optimaalista kuin jos keskittyisi vaan yhteen asiaan. Kaiken voi saada, mutta kaikkea ei voi saada samanaikaisesti.

Tuloksia ei kannata mielestäni katsoa niin läheltä. Mitä jos ottaisit askeleen taaksepäin ja katsoisit kehittymistäsi vaikka vuositasolla. Mikä oli tuloksesi tietyssä testissä vuosi sitten? Tai kaksi vuotta sitten? Usein kun asioita tarkastellaan hieman etäämmältä nähdään kokonaisuus paremmin. Läheltä katsottuna Maijan mainitsemat pörssikurssejen heilahtelut näyttävät katastrofaalisilta, mutta hieman etäämmältä katsottuna näet pörssin kehittymisen trendin hieman laajemmin.

Monesti ongelma on se että katsomme liian kauas tulevaiuuteen ja fiksoidumme asioihin jota emme vielä ole saavuttaneet. Välillä on ihan tervettä katsoa taaksepäin ja olla kiitollinen siitä kaikesta jonka on jo saavuttanut. Itseasiassa me emme tule koskaan olemaan onnellisia mikäli elämä on yhtä saavuttamattomien asioiden tavoittelemista. Näin myös urheilussa. Joka päivä pitää pyrkiä parempaan, mutta joka päivä on myös hyvä olla kiitollinen siitä minkä on jo saavuttanut. Tasapaino näiden välillä on sitä "Matkasta nauttimista".


Välillä on myös hyvä välillä katsoa taaksepäin onnistumisiaan.

Välillä on... Kait tää nyt sit on sitä "matkaa"
  


Omien rajojen rikkomisessa on se ikävä puoli että jossain vaiheessa löydät rajasi ja tulet pettymään. Tulet pettymään uudestaan ja uudestaan kunnes jonain päivänä tämä raja siirtyy taas askeleen eteenpäin. Joten keep on Grinding!

torstai 24. marraskuuta 2016

Anteeksi tohtori, mutta miksi minä en kehity?

"Potilas tullut vastaanotolle, koska on huolissaan fyysisen kehityksensä hidastumisesta ja PR-tulosten vähentymisestä, kuvittelee kuntonsa näin huonontuneen. Treenannut tavoitteellisesti CrossFitiä 3 vuotta 5-7 päivänä viikossa. Laiminlyönyt liikkuvuusharjoittelun ja sosiaaliset suhteet, elämä pyörii boxin ympärillä.

Kippi sulava, MU satunnaisesti, HSPU ok, jättää juoksupäivät väliin. Fran rx 6:17, DL 123,5 kg, molemmat viitearvojen rajoissa. Kunto erinomainen verrattuna kolmen vuoden takaiseen, liikkuvuuden kanssa vähäisiä ongelmia.

Määrätään lepopäivä 1-3 kertaa viikossa. Ulkoilu, kevyt liikunta, hauskanpito ja irroittelu suotavaa. Seurataan kuukausi, jatkohoitolähete esim. joogaan tarvittaessa. Äärimmäisenä hoitotoimenpiteenä 1-2 kk suljettu ei-tavoitteellinen eristyshoito pohjoismaisella kuntosaliketjulla kuulokkeet päässä."



Hell Wod 2 - huikeaa ryhmätyötä ja itsensä ylittämistä. Elämä on hetkiä, ei pelkkiä PR:iä.

Bolt


Mitä paremmassa kunnossa olet, sen pienempiin kehitysaskeliin on tyytyminen. Mitä enemmän ikää tulee, kehitys vääjämättä hidastuu ja jossain vaiheessa lopulta kääntyy laskuun, se on fyysinen fakta. Sori nyt vaan, joten nauti kun vielä pystyt.

Jos jokainen pystyisi kehittymään loputtomiin, Usain Bolt juoksisi satasella joka vuosi uuden maailmanennätyksen ja lopulta satanen sutaistaisiin valoa nopeammin. En ole fyysikko, mutta kuulostaa mahdottomalta. 

Bolt on voittanut 9 olympiakultaa, 11 MM-kultaa ja 2 MM-hopeaa. Siitä huolimatta hän ei ole pystynyt parantamaan nimissään olevaa sadan metrin maailmanennätystä 7 vuoteen. Sama 200 metrillä. Että jos se Franin aika ei joka kerta parane, niin mieti Boltia. Jätkä on jaksanut treenata 7 vuotta ilman uutta PR:ää. Mahtaa turhauttaa.

Ei se ole Boltillakaan helppoa.
Lähde: https://www.iaaf.org/athletes/jamaica/usain-bolt-184599


Saavutetun kunnon säilyttäminen


Kun crossfittaaja on tavoitteellisesti treenannut itsensä geenien, arjen ja muun elämän suomissa olosuhteissa oman fyysisen kehityskäyränsä yläpäähän, kehitys siellä on meidän mittapuullamme hiuksenhienoa. CrossFitissä on muutaman vuoden jälkeen turha toivoa enää joka kuukausi uutta PR:ää. Kun sellaisia tulee, puhutaan kuitenkin vielä kiloista ja sekunneista, ei sadasosista.

Tavoitteena onkin ensisijaisesti säilyttää saavutettu kunto ja keskittyä heikkouksien parantamiseen. Sitä kautta syntyy kehitystä jatkossakin. Ja nyt puhun meistä tavallisista treenaajista, jotka sovitamme treenit omaan arkeemme. Kilpailijat ovat eri asia.


Lääkäristä sijoitusneuvojalle


Kehitystä voi verrata pörssikursseihin. Ne sahaavat lyhyellä aikavälillä ylös ja alas, mutta trendin soisi pitkällä aikavälillä olevan nouseva. Kannattaa siis mieluummin asettaa pitkän aikavälin tavoitteita ja nauttia tuloksista vuosien ja vuosikymmenien aikana. Maltti on valttia.

Small progress is still progress.
Takakyykkyni kehitys 4 vuodessa. Onhan ainakin kyykätty ja suunta on ylöspäin.
(kehonpaino noin +3 kg samalla aikavälillä)

Sijoitusvinkki 1 

Sijoita pitkällä aikavälillä osakkeisiin – niillä saat parhaan tuoton
Haluatko nopeita tuloksia kyykkäämmällä heti maagisen 100 kg huonolla tekniikalla ja rikkoa itsesi kenties lopullisesti? Vai maltatko panostaa hyvään tekniikkaan, tehdä sitkeästi tylsää työtä ja kyykätä kolmen vuoden päästä 120 kiloa ehjänä? 

Sijoitusvinkki 2

Tasapainosalkulla voitat markkinat
Muista tehdä muutakin kuin pyöriä salilla. Pikku irrottelu silloin tällöin tekee yleensä pelkkää hyvää. Kenenkään kehitys ei kaadu parin viikon lomaan tai firman pikkujouluihin.

Sijoitusvinkki 3

Älä hötkyile
Älä hötkyile.

Sijoitusvinkki 4

Katso isoa kuvaa ennen sijoituspäätöstä
Muista, että treenaat ollaksesi paremmassa kunnossa elämää varten. Ja elämä on tuolla ulkona. (Vaikka kyllä pikku PR saattaa välillä piristää päivää ja olla juuri sen päivän paras hetki, turha alkaa huijaamaan itseään.)





xoxo, Maija